Mietin tossa parisen päivää sitten, että miltäköhän Jasu näyttäisi, jos kasvattaisin sille taas pitkän turkin.. Tosta viimeisimmästä noin sanotusta "turkki-ajasta" kun ei kovinkaan kummoisia muistelmia jäänyt.. Mieleen jäi vaan ne kamalat kura-loska kelit >> joka lenkin jälkeen mars tassupesulle, ja jokapäiväiset harjaus-yritykset.. Siis nimenomaan yritykset! Olin tosi laiska hoitamaan tota turkkia ja siitähän ei sitten seurannut muuta kuin takkuja.. Sen jälkeen varattiinkin ensimmäinen aika trimmaajalle ja tässä sitä nyt ollaan. Jasu on kyllä niin söpö lyhyt-turkkisenakin, mutta jotenkin haluisin taas ton turkin pitkäksi.
Ajattelin nyt ryhdistäytyä ja harjata turkkia joka päivä, vaikka sitten muuta en tekisikään, niin silti! Jos siis päätän aloittaa turkin kasvatus- projektin.. Pitkässäkin turkissa on kyllä hyviäkin puolia, nimittäin sitten saisin laittaa Jasun "otsahiukset" kiinni! Miten ihanaa se sitten olisi??
Noh.. nyt sitten ei muuta, kun sakset pois ja harja tilalle!
maanantai 25. heinäkuuta 2011
sunnuntai 10. heinäkuuta 2011
Kyllä maalla on mukavaa!
Heräsin kertakaikkisen ihanaan auringonvaloon ja hiljaisuuteen, menin ulos terassille istumaan ja totesin
"Upea ilma". Maaseudun ja mökillä olevan rauhallisuden tunnetta ei voita mikään, mutta kotona taas kaikki asiat on lähempänä kaikkea..
Mietin, että mitähän sitä tänään tekisi. Olisinko vain paikallaan ja nauttisin kesälomasta ja kesästä, vai käyttäisinkö sen ajan Jasun kanssa olemiseen, lenkkeilyyn ja leikkimiseen? Olisi niin ihanaa, kun voisi harjoitella vaikka agilityä pihalla, mutta siihen hommaan tarvisi koiran lisäksi myös niitä esteitä.. Niin, ja esteet ovat kotona. Sitten ajattelin, että voisin lähteä Jasun kanssa pyöräilemään.. Jaksaisinkohan pyöräillä, kun on näin lämmin... Ja jaksaisikohan Jasukaan juosta siinä sivussa. Katsoin Jasua ja pyöriä varaston edessä ja päätin, että tänään lähden pyöräilemään ja piste! Jaksoin sitten tai en.
Kävin vain pukemassa ja täyttämässä vesipullon ja sitten vain menoksi! Mökkimme on siis maalla ja kerta kun täällä maalla ollaan niin poikkesin myös lehmäaitauksen luona lehmiä katsomassa. En ehtinyt edes pyörästä nousta, kun Jasu jo räksytti ja paimensi lehmiä. Onneksi Jasu ei ollut vapaana! Jos Jasu olis paimenkoira, niin en ihmettelisi reaktiota ollenkaan, mutta heti rodusta päätellen en olisi uskonut, että noin pieni seurakoira saisi äänellään häädettyä lehmiä kauemmaksi. Noh, aina oppii jotain uutta.
Matka jatkui ja lehmät aitauksessa saivat olla rauhassa. Pyöräiltiin jonkun verran eteenpäin ja jälleen edessä oli talo, jonka pihalla oli aitaus, jossa taas oli lehmiä. Eihän nämäkään lehmät tietenkään saaneet rauhaa tolta mun paimenkoira-cottonilta, vaan saman laulun se lauloi noille toisillekin lehmille. :D
"Upea ilma". Maaseudun ja mökillä olevan rauhallisuden tunnetta ei voita mikään, mutta kotona taas kaikki asiat on lähempänä kaikkea..
Mietin, että mitähän sitä tänään tekisi. Olisinko vain paikallaan ja nauttisin kesälomasta ja kesästä, vai käyttäisinkö sen ajan Jasun kanssa olemiseen, lenkkeilyyn ja leikkimiseen? Olisi niin ihanaa, kun voisi harjoitella vaikka agilityä pihalla, mutta siihen hommaan tarvisi koiran lisäksi myös niitä esteitä.. Niin, ja esteet ovat kotona. Sitten ajattelin, että voisin lähteä Jasun kanssa pyöräilemään.. Jaksaisinkohan pyöräillä, kun on näin lämmin... Ja jaksaisikohan Jasukaan juosta siinä sivussa. Katsoin Jasua ja pyöriä varaston edessä ja päätin, että tänään lähden pyöräilemään ja piste! Jaksoin sitten tai en.
Kävin vain pukemassa ja täyttämässä vesipullon ja sitten vain menoksi! Mökkimme on siis maalla ja kerta kun täällä maalla ollaan niin poikkesin myös lehmäaitauksen luona lehmiä katsomassa. En ehtinyt edes pyörästä nousta, kun Jasu jo räksytti ja paimensi lehmiä. Onneksi Jasu ei ollut vapaana! Jos Jasu olis paimenkoira, niin en ihmettelisi reaktiota ollenkaan, mutta heti rodusta päätellen en olisi uskonut, että noin pieni seurakoira saisi äänellään häädettyä lehmiä kauemmaksi. Noh, aina oppii jotain uutta.
Matka jatkui ja lehmät aitauksessa saivat olla rauhassa. Pyöräiltiin jonkun verran eteenpäin ja jälleen edessä oli talo, jonka pihalla oli aitaus, jossa taas oli lehmiä. Eihän nämäkään lehmät tietenkään saaneet rauhaa tolta mun paimenkoira-cottonilta, vaan saman laulun se lauloi noille toisillekin lehmille. :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)