Talvi tuli!

Jasu rakastaa lunta ja lumessa leikkimistä, koska se on aina tosi ilonen, kun vien sen ulos pihalle tai lenkille. Alkutalven loskakelit eivät kyllä ole niin kivoja kuin auringossa kimalteleva pakkaslumi, sillä loskakeleillä piti aina pukea sadetakki päälle, mistä Jasu ei sitten tykkää ollenkaan. Lisäksi lenkkien jälkeen piti aina pestä tassukat kurasta ja loskasta. Nyt vihdoin ovat pakkaset tulleet ja Jasun tassut ja muu turkki pysyvät paremmin valkoisena ja puhtaana.. Sadetakinkin saa vaihtaa villapuseroon ja fleece-takkiin, mitkä pitävät taatusti Jasun lämpöisenä kovallakin pakkasella. Lumisade.., se vasta kiva juttu onkin, kun saa hyppiä lumikinoksissa lumihiutaleita pyydystäen :) Ainoa ongelma lumessa peuhaamisessa on se, kun Jasun tassuihin kiinnittyy jää- ja lumipalleroita, mitä ei helpolla pois otetakaan. Helpoimmalla pääsee, kun pesee ne pois lämpöisellä vedellä. Pari päivää sitten vein Jasun lähimetsään juoksentelemaan ja se jos mikä olikin raskasta ja vauhdikasta puuhaa meidän herralle; lunta oli melkein Jasun korkeuden verran, mikä siis tarkoitti sitä, että Jasu pystyi liikkumaan vain loikkimalla. Samalla metsäreissulla sain räpsittyä Jasusta muutamia hyviä kuvia :)

Match Show 6.12. Konala

Konalassa, Koirakoulu kompassin tiloissa järjestettiin itsenäisyyspäivän mätsäri, mihin osallistuimme jälleen. Heti alussa meinasi hermot mennä, kun piti jonottaa ilmoittautumisjonossa kädet täynnä; toisessa kädessä koira ja toisessa häkki. Ilmottautumis-ruuhkan jälkeen pääsin onneksi rauhoittumaan ja kasaamaan häkkiä Jasulle.. Häkki oli kasattu ja laukut purettu mätsinalkua varten, ja sitten ei kun harjoittelemaan kehään menoa varten. Harjoittelu sujui ihan moitteettomasti ja Jasu kuunteli hyvin mitä sille sanoin.. Onneksi! Mukana mätsärissä oli kaverini ja sekarotuinen Rocky. Odoteltiin siinä sitten yhdessä, että kehät alkaisivat. Parin tunnin odottelun jälkeen pääsin Jasunkanssa kehään. Ihmettelin ja olin samalla iloinen, kun poika käveli niin nätisti ja reippaasti! Sitten pitikin laittaa Jasu seisomaan,, sekin onnistui hyvin, vaikka mielessä kävi kokoajan jännitys siitä, että toivottavasti Jasu ei istuisi, kun pitäisi seistä. Tuomari pyysi minua nostamaan Jasun pöydälle.. Tuo ei ollut ongelma eikä mikään ja sekin sujui kiitettävästi. Kun tuomari katsoi Jasua ja meidänkanssa kehässä ollutta villakoiraa toivoin, että punainen nauha tulisi meille, mutta en olisi ollut pahoillaan sinisestäkään. "Jes, hieno poika Jasu" sanoin, kun tuomari ojensi meille punaisen nauhan! Olin niin iloinen, kun pitkästä aikaa kehässä meneminen meni nappiin!

Match show 5.12.10, Lohja

Suomen Koirakasvattajat järjestivät tänään Match show:n showlink arenalla Lohjalla, mihin mekin Jasunkanssa tietysti osallistuimme pitkästä aikaa. Olen aina ennen mätsejä miettinyt ja jännittänyt kehään menoa, koska Jasu ei ihan hirveän hyvin tuota esiintymistaitoa hallitse.. Tottakai se on osin minustakin kiinni, että opetanko ja harjoittelenko tarpeeksi Jasunkanssa kävelyä ja seisomista ja että huvittaako Jasua juuri silloin ottaa katsekontaktia. Ensimmäisistä mätsäreistä Jasu sai punaisen-nauhan ja esiintyikin oikein taitavasti, mutta seuraavista ja sitä seuraavista mätsäreistä onkin sitten tullut sinisiä nauhoja, koska Jasu on yleensä vetänyt tosi paljon kehässä.
    Tänään yllätyin paljon, kun Jasu keskittyi jo harjoittelemaan kehässä kävelyä, vaikka ympärillä oli koiria ja muitakin häiriötekijöitä.. Harjoittelut sujuivat ennen kehään menoa tosi kivasti ja sen jälkeen uskalsinkin jo ajatella jopa punaisen-nauhan saantia. Odotin Jasunkanssa jonkunaikaa vuoroa mennä kehään ja kun sitten tuli meidän vuoro, niin yritin ottaa Jasuun kontaktin ja esittää sen niin hyvin kun osasin. Jasu ei ihan heti kontaktia ottanut, mutta käveli se siltikin tosi hienosti vierellä ja se riitti minulle. Sitten pyysin Jasua seisomaan.. Tämä onnistui pojalta mielestäni hyvin, mutta tuomari piti silti enemmän toisesta parista, joten Jasu tuli jälleen toiseksi. Olen silti tosi tyytyväinen Jasun tämänpäiväiseen suoritukseen, koska se kuitenkin yritti ja se on tärkeintä :)

Rengas, hyppyeste, putki ja pöytä hallinnassa!

Eli nyt on sitten agi-treenit alkaneet ja ensimmäiset esteet on koettu. Jasulla on treenit menneet tosi loistavasti ja herra on oikein hyvin oppinut, että mistä saa namin ja mistä ei. Ensimmäisellä tunnilla harjoiteltiin yksinkertaista ja matalahkoa hyppyestettä ja pöydälle menoa.. Hypyissä ei Jasulla ollut mitään ongelmia ja pöydällekin tuo kipitti tosi nätisti ja reippaasti. Toisella viikolla emme päässeet treeneihin, mutta tuon tunnin kävimme suorittamassa tänään torstaina. Tällä kertaa harjoiteltiin pussia, keppejä ja rengasta. Näistä kolmesta parhaiten Jasu suoritti renkaasta läpi menemisen, mutta kyllä kepit ja pussikin hyvin sujuivat, niissä vain tarvitsee vielä hieman lisää harjoittelua. Viime tiistaina, kun oli varsinainen tunti, niin harjoittelimme silloinkin keppejä ja uusina juttuina putkea ja puomia.. siis pelkkää puomin kävelyramppia, mikä laitettiin maahan ilman, että se olisi ollut korkea. Nuokin olivat ihan helppoja hommia meidän pojalle.. Kurssin vetäjätkin ovat kehuneet, että Jasu on oppinut tosi hienosti suorittamaan esteitä ja tuostahan ei voi olla muuta kuin iloinen ja ylpeä.

Jasusta agilitykoira!

Olisin halunnut aloittaa agilityn Jasunkanssa jo silloin, kun tuo oli vielä pentu, mutta en kuitenkaan voinut, koska koiranhan pitää olla vähintään vuodenikäinen ennen, kuin voi agin aloittaa.. Siitä huolimatta opetin Jasua hyppäämään esteitä, koska ajattelin, että siitä taidosta voisi olla hyötyä, kun sitten joskus aloitan agilityn. Parinpäivän päästä tuosta kuulin, että noin nuorella pennulla saattaa lihakset ja luut vaurioitua, jos hypyttää sitä liian aikaisin. Tuotahan en tietenkään toivonut, joten hyppytreenit loppuivat siihen paikkaan.

Nyt kun Jasulla on ikää melkein kaksi vuotta, niin päätin vihdoin ilmoittaa Jasun agilityn alkeisryhmään. Ensimmäinen tunti meillä oli luento, eli sinne ei sitten koiria otettu.. Viikon päästä tuosta meillä oli toinen tunti koirien kanssa. Pelotti vähän, että mitenköhän meidän herra mahtaa käyttäytyä tai keskittyä, kun toisia koiria on mukana.. Aluksi tein Jasunkanssa joitakin lämmittely- harjoituksia n. 10min. Tuo ei aluksi meinannut onnistua, koska huoneessa oli niin paljon muiden koirien hajuja. Onneksi sitten, kun hajut oli haisteltu, alkoi menemään paremmin ja Jasu alkoi keskittymään hyvin. Lämmittelyn jälkeen pääsimme treenaamaan ensimmäistä hyppyestettä. Tuohan oli Jasulle helppo nakki, kun sitä oltiin treenattu kotonakin :) Toinen este, mitä harjoiteltiin oli pöytä. Aluksi vain heittelin pöydälle namipaloja, jotta Jasu oppisi, että kun menee pöydälle, niin saa namin.
Sitten, kun tuota oltiin jonkinaikaa harjoiteltu, niin pidensin aikaa, eli kun Jasu meni pöydälle, niin sen piti ensin istua siinä n. 10s ja sitten sai vasta namin. Olin kyllä tosi ylepeä Jasusta!!

Trimmattu Jasu

Jasun turkki trimmattiin viimeksi kesän alussa ja nyt sitten käytiin se lyhentämässä, koska näin syksyn sateiden ja kuran tullen valkoinen turkki muistuttaa enemmän harmaata. Lyhyt turkki on paljon helpompi hoitoinen, koska ei tarvitse aina olla takkuja setvimässä ja turkkia kiskomassa. Lisäksi kurakeleillä tassut eivät mene niin likaisiksi, eikä tarvitse pestä niitä jokaisen lenkin jälkeen. Jotkut ovat kysyneet, että miksi trimmata Jasu talveksi, kun paksu turkki suojaisi hyvin kylmältä? Tuohon olen aina vain vastannut tuolla tavalla, miten kirjoitinkin juuri. Aina, kun Jasu on trimmattu, niin tulee ihan mieleen se ihana aika, kun Jasu oli ihan pieni pentu, koska trimmattu, lyhyt turkki muistuttaa Jasun pentuturkkia ja, kun Jasu tepastelee kotiin trimmattuna, niin mielestäni se käyttäytyykin vähän samalla tavalla, kuin se käyttäytyi pentunakin. Entinen turkki oli jo niin paksu, että hetken jo luulin Jasun lihoneen pari kiloa. Kävin tänään vielä varmistamassa eläinlääkärissä, että luuloni lihomisesta ei pitänyt paikkaansa, sillä en haluaisi, että Jasun eläminen olisi hankalampaa siksi, että se saa liikaa herkkuja tai liian vähän liikuntaa.

Eikä Jasu sitten loppujenlopuksi näyttänyt ollenkaan liian lihavalta, kun paksu ja pitkä turkki oli trimmattu.

Koirapuistokoirani

Eli olin taas viimeviikonloppuna Matinkylässä, kun en siellä ole ollut pitkään aikaan. Muuten voisikin käydä tuolla useammin, mutta ei vain aina jaksa lähteä matinkylään asti, kun kivenlahteenkin voi mennä.. Kivenlahden koirapuisto vain ei ole niin hyvä, kuin matinkylän, mutta kyllähän tuokin käy ihan hyvin.. No jos nyt vain palaisin asiaan.. Lähdettiin tuonne yhdessä kaverini ja hänen koiransa Netankanssa bussilla ja matkakin sujui tosi hyvin. Mäykkypentu Netta vain halusi kovasti katsoa ikkunasta ulos, mutta sitä ennen päättikin tuo nuolla ikkunan puhtaaksi, sillä eihän uloskatsomisesta mitään tule, jos ikkuna on likainen. Sitten jatkoimmekin matkaa kävellen kohteena koirapuisto. Tuonne käveltiinkin sitten mukavat pari kilometriä ja ennen kuin olimme edes koirapuistolla, niin Jasu päättikin vetää loppumatkan puistolle, että siinä oli sitten minun osalta päivän urheilu. Puistolla kaverini päästi ensin Netan irti ja sitten vasta sain irrotettua Jasun remmin. Ei siinä sitten muuta ehtinut sanoa, kun koiruudet olivat jo juoksentelemassa ympäriinsä.

Ensinnäkin pahoittelen tuota kuvan laatua, koska kuvauskalustona koirapuistossa minulla oli vain normaali digikamera, kun järkkäri oli latauksessa:) Jasun ja Netan lisäksi puistossa oli siis Iida koira ja yllätys, yllätys meidän herra oli heti tekemässä tuttavuutta Iida neitiin. Jasu ja Iida tuli tosi hyvin toimeen ja kovasti Jasu yrittikin Iidaa komennella, kun tämä ei heti suostunut leikkimään hippaa. Välillä jo ehdin miettiä, että minne koirat ovat hävinneet, kun ne olivatkin päättäneet maastoutua ruohikon sekaan. 
Mielestäni on niin kiva katsoa, kun koirat leikkivät yhdessä ja etenkin huomata, että omalla koiralla on kavereita ja se nauttii muiden koirienkanssa peuhaamisesta ja komenelemisesta. Yhdessä vaiheessa kaverukset leikkivät niin kivasti yhdessä, että päätin edes yrittää kuvata niitä, mutta loppujenlopuksi piti vaivautua kaivamaan laukusta muutama namipala, millä sitten sain edes hetkeksi niiden huomion kameraan...

Tekstistä voisi olettaa, että Jasu ei leikkinyt ollenkaan Netankanssa, mutta kyllä ne vain juoksentelivat yhdessä ja oikeastaan aika vähän Jasu ja Iida leikkivät kahdestaan.Enemmän näin, kun tuo kolmenkopla ryntäili pitkin puistoa. Olimme puistossa koirienkanssa suunnilleen tunnin, minkä jälkeen ehdottelin kaverilleni kotiinlähtöä, sillä huomasin, että Jasu alkaa olemaan vähän väsynyt leikeistä. Eipä sitten muuta, kuin tassua toisen eteen vain kävelemään bussipysäkille. Kotiin päästyämme Jasu meni ensimmäisenä vesikupille ja sitten vasta mars untenmaille.

Kuvausta syksyn ihmemaassa!

Olin tänään Jasunkanssa hetkenaikaa pihalla, ja siinä samassa sitten huomasin, että lehdet ja aurinko tekivät kauniinnäköisen valaistetun kohdan takapihalle. Se kohta osui juuri sopivaan paikkaan tammen alle, mistä sain napsittua Jasusta omasta mielestäni hyvin onnistuneita kuvia. Toki kuvailin Jasua vähän muuallakin pihalla, mutta tuossa kohdassa kuvista tuli kivan näköisiä ja värisiä.  Yleensä on juuri omaa huonoa tuuriani, että silloin, kun Jasu on vaikka juuri leikkimässä tai tekee jotakin muuta hauskaa, niin kamera on sisällä käyttämättömänä, mutta silloin, kun kamera taas on mukana kädessäni, niin Jasu vain istuu tai makaa jossain.. tai sitten valaistus on surkea tai jotain muuta vastaavaa. Onneksi tänään oli parempi tuuri kuvauksien suhteen.
  
Tämän kuvan Jasusta sain juuri tuon kyseisen vaahteran alla. Kuvasta näkyy kyllä heti, että minä vuodenaikana kuva on kuvattu, sillä lehdet tekevät kuvaan kivan oranssin värin. Jasun sainkin katsomaan kameraan lehden avulla, sillä tämä koira rakastaa lehtien repimistä.

 Mitenköhän on ylipäätäänsä mahdollista, että tämä seko sylikoira suostui olemaan paikoillaan? Ja vielä noin nätisti seisten? Kai ilmeisesti niitä ihmeitäkin sattuu ja hyvä kun sattui, sillä kuvasta tuli aikasen nätti, vaikka nyt itse sanonkin.  
                                                                                                                                                                                                                                                       


Tämän kuvan tarkoituksena oli, että saisin räpsättyä kuvan, kun Jasun päänpäällä olisi punainen vaahteranlehti.. Suunnitelmat sitten kyllä muuttuisvat, kun poika otti ja ravisti niin kauan, että lehti sitten lähti pois.                                                                                                   

Koirapuistoilua...

Jasu rakastaa ulkona vapaana juoksentelua ja toisten koirien näkemistä, joten mikä olisi parempi paikka koiralle, kuin koirapuisto, missä koira voi juosta vapaana ilman karkaamis-pelkoa. Jasu tulee toimeen hyvin toisten koirienkanssa oli se koira sitten iso tai pieni...paremmin ehkä pienempien koirienkanssa, mutta kyllä se on isompienkin koirienkanssa toimeen tullut.

Olin viime perjantaina (27.8.) jälleen koirapuistossa, kivenlahdessa. Tälläkertaa mukana oli myös kaverini ja hänen koiransa Lulu. Jasu leikki siellä myös erään bullterrierin kanssa...oikeastaan tuo sama bullterrieri oli edelliselläkin kerralla koirapuistossa samaan aikaan, kuin minä ja jasukin. Niin, silloinkin nämä koiruudet juoksivat yhdessä kilpaa ympäri puistoa ja ne näyttivät tulevan tosi hyvin juttuun.