Synttärisankari!

Tosiaan, 20.3. tiistaina tuli Jasulle ikää 3-vuotta, uskomatonta miten nopeasti aika meneekään!

Lauantaina kävin Faunattaressa shoppaamassa vähän herkkuja pojan synttärikakkua varten, koska pitäähän kaikilla synttärisankareilla oma kakku olla, eikö vain? Sieltä tulikin sitten osteltua kanalastuja ja lammasmakkaroita. Varsinainen synttärikakku valmistui maksalaatikosta, reunoille tuli paistettua lohta ja koristeeksi noita kanalastuja ja luunameja, viimeistelin kakun kolmella lammasmakkaralla ;) Voitte varmasti jo arvata pojan reaktion, kun annoin sille luvan tarttua kiinni kakkuun!

Ensimmäisenä lähti kakusta lohet, sen jälkeen "kynttilät" ja lopuksi muut herkut!

Selvennän vielä lopuksi sen verran, että synttäreitä juhlittiin jo sunnuntaina, sillä Jasun oikeana synttäripäivänä en ollut kotona niitä viettämässä ja halusin ehdottomasti olla paikalla, kun pojan synttäreitä vietetään! :))

OIKEIN PALJON ONNEA RAKAS JASU!! <3

Säikky lenkkeilijäpoika..

Päätin nyt jatkossa, tai ainakin tänään olla aktiivisempi bloginpäivittelijä, joten kerronpa nyt tämän iltaisesta lenkistä Jasun kanssa..  Kun tänään tulin illalla kotiin Hyvinkäältä koulusta siis, niin ensimmäinen tehtävä, ennen ajatusta viikonlopun vietosta tai illan viettämisestä tietokoneella tai telkkarin ääressä, oli tuon koiruuden lenkille vieminen ja samalla päätin olla kivempi omistaja remmin toisessa päässä.. Nimittäin yleensä lenkeillä meinaa aina turhautumisen tunne vallata mielen, kun lenkin tahti hidastuu Jasun nuuskiessa jokaista maata korkeampaa asiaa isompia kiviä, mättäitä, liikennetolppia, keppejä yms.. turhautumisen siis voi todeta tiukalla olevasta remmistä ja satunnaisista remmin nykäisyistä, kun en jaksaisi jämähtää yhteen paikkaan koko illaksi/päiväksi ja antaa rauhassa Jasun nuuskia nuuskimisensa loppuun ja sitten jatkaa matkaa. Tänään oli asia toinen ja tälläkertaa Jasu sai aivan rauhassa haistella mielenkiintoisia ja ylitsepääsemättömiä hajuja maasta ja minä siis odotin pitäen remmin löysällä! Lenkistä tuli vielä kivempi, kun poika sai tutustua ja hieman myös isotella vastaan tulevalle snautserille! Mutta sitten todelliseen asiaan, minkä takia oikeestaan päätin kirjoittaakin juuri tästä lenkistä tänne, on se, että huomasin Jasun olevan tänään jotenkin tosi säikky pienemmillekin äänille ja kolinoille, mitä ulkona kuului.. Ei Jasu yleensä näin ole säpsähtänyt äänistä, mutta tänään kun kuului melkeen mitä vain kolinaa, niin poika säpsähti ja kääntyi katsomaan taakse.. Olimme kävelemässä yhtä ylämäkeä ylöspäin ja samalla siis kuljimme pihan ohi, missä sen talon asukas hääräsi autonsa luona ja kun tämä asukas sitten pamautti auton oven kiinni, niin johan tuli Jasulle kiire nousta mäkeä ylös ja jatkaa matkaa kotiin päin.. Aika outoa, mutta en sinänsä ihmettele tota Jasun säikähtämistä, koska kyllä itsekin saatan pimeämmällä varsinkin säikkyä joitain ääniä ja onhan oven kiinni pamauttamisesta tuleva ääni tosi kova pienelle koiralle!