Jasusta agilitykoira!

Olisin halunnut aloittaa agilityn Jasunkanssa jo silloin, kun tuo oli vielä pentu, mutta en kuitenkaan voinut, koska koiranhan pitää olla vähintään vuodenikäinen ennen, kuin voi agin aloittaa.. Siitä huolimatta opetin Jasua hyppäämään esteitä, koska ajattelin, että siitä taidosta voisi olla hyötyä, kun sitten joskus aloitan agilityn. Parinpäivän päästä tuosta kuulin, että noin nuorella pennulla saattaa lihakset ja luut vaurioitua, jos hypyttää sitä liian aikaisin. Tuotahan en tietenkään toivonut, joten hyppytreenit loppuivat siihen paikkaan.

Nyt kun Jasulla on ikää melkein kaksi vuotta, niin päätin vihdoin ilmoittaa Jasun agilityn alkeisryhmään. Ensimmäinen tunti meillä oli luento, eli sinne ei sitten koiria otettu.. Viikon päästä tuosta meillä oli toinen tunti koirien kanssa. Pelotti vähän, että mitenköhän meidän herra mahtaa käyttäytyä tai keskittyä, kun toisia koiria on mukana.. Aluksi tein Jasunkanssa joitakin lämmittely- harjoituksia n. 10min. Tuo ei aluksi meinannut onnistua, koska huoneessa oli niin paljon muiden koirien hajuja. Onneksi sitten, kun hajut oli haisteltu, alkoi menemään paremmin ja Jasu alkoi keskittymään hyvin. Lämmittelyn jälkeen pääsimme treenaamaan ensimmäistä hyppyestettä. Tuohan oli Jasulle helppo nakki, kun sitä oltiin treenattu kotonakin :) Toinen este, mitä harjoiteltiin oli pöytä. Aluksi vain heittelin pöydälle namipaloja, jotta Jasu oppisi, että kun menee pöydälle, niin saa namin.
Sitten, kun tuota oltiin jonkinaikaa harjoiteltu, niin pidensin aikaa, eli kun Jasu meni pöydälle, niin sen piti ensin istua siinä n. 10s ja sitten sai vasta namin. Olin kyllä tosi ylepeä Jasusta!!

Trimmattu Jasu

Jasun turkki trimmattiin viimeksi kesän alussa ja nyt sitten käytiin se lyhentämässä, koska näin syksyn sateiden ja kuran tullen valkoinen turkki muistuttaa enemmän harmaata. Lyhyt turkki on paljon helpompi hoitoinen, koska ei tarvitse aina olla takkuja setvimässä ja turkkia kiskomassa. Lisäksi kurakeleillä tassut eivät mene niin likaisiksi, eikä tarvitse pestä niitä jokaisen lenkin jälkeen. Jotkut ovat kysyneet, että miksi trimmata Jasu talveksi, kun paksu turkki suojaisi hyvin kylmältä? Tuohon olen aina vain vastannut tuolla tavalla, miten kirjoitinkin juuri. Aina, kun Jasu on trimmattu, niin tulee ihan mieleen se ihana aika, kun Jasu oli ihan pieni pentu, koska trimmattu, lyhyt turkki muistuttaa Jasun pentuturkkia ja, kun Jasu tepastelee kotiin trimmattuna, niin mielestäni se käyttäytyykin vähän samalla tavalla, kuin se käyttäytyi pentunakin. Entinen turkki oli jo niin paksu, että hetken jo luulin Jasun lihoneen pari kiloa. Kävin tänään vielä varmistamassa eläinlääkärissä, että luuloni lihomisesta ei pitänyt paikkaansa, sillä en haluaisi, että Jasun eläminen olisi hankalampaa siksi, että se saa liikaa herkkuja tai liian vähän liikuntaa.

Eikä Jasu sitten loppujenlopuksi näyttänyt ollenkaan liian lihavalta, kun paksu ja pitkä turkki oli trimmattu.

Koirapuistokoirani

Eli olin taas viimeviikonloppuna Matinkylässä, kun en siellä ole ollut pitkään aikaan. Muuten voisikin käydä tuolla useammin, mutta ei vain aina jaksa lähteä matinkylään asti, kun kivenlahteenkin voi mennä.. Kivenlahden koirapuisto vain ei ole niin hyvä, kuin matinkylän, mutta kyllähän tuokin käy ihan hyvin.. No jos nyt vain palaisin asiaan.. Lähdettiin tuonne yhdessä kaverini ja hänen koiransa Netankanssa bussilla ja matkakin sujui tosi hyvin. Mäykkypentu Netta vain halusi kovasti katsoa ikkunasta ulos, mutta sitä ennen päättikin tuo nuolla ikkunan puhtaaksi, sillä eihän uloskatsomisesta mitään tule, jos ikkuna on likainen. Sitten jatkoimmekin matkaa kävellen kohteena koirapuisto. Tuonne käveltiinkin sitten mukavat pari kilometriä ja ennen kuin olimme edes koirapuistolla, niin Jasu päättikin vetää loppumatkan puistolle, että siinä oli sitten minun osalta päivän urheilu. Puistolla kaverini päästi ensin Netan irti ja sitten vasta sain irrotettua Jasun remmin. Ei siinä sitten muuta ehtinut sanoa, kun koiruudet olivat jo juoksentelemassa ympäriinsä.

Ensinnäkin pahoittelen tuota kuvan laatua, koska kuvauskalustona koirapuistossa minulla oli vain normaali digikamera, kun järkkäri oli latauksessa:) Jasun ja Netan lisäksi puistossa oli siis Iida koira ja yllätys, yllätys meidän herra oli heti tekemässä tuttavuutta Iida neitiin. Jasu ja Iida tuli tosi hyvin toimeen ja kovasti Jasu yrittikin Iidaa komennella, kun tämä ei heti suostunut leikkimään hippaa. Välillä jo ehdin miettiä, että minne koirat ovat hävinneet, kun ne olivatkin päättäneet maastoutua ruohikon sekaan. 
Mielestäni on niin kiva katsoa, kun koirat leikkivät yhdessä ja etenkin huomata, että omalla koiralla on kavereita ja se nauttii muiden koirienkanssa peuhaamisesta ja komenelemisesta. Yhdessä vaiheessa kaverukset leikkivät niin kivasti yhdessä, että päätin edes yrittää kuvata niitä, mutta loppujenlopuksi piti vaivautua kaivamaan laukusta muutama namipala, millä sitten sain edes hetkeksi niiden huomion kameraan...

Tekstistä voisi olettaa, että Jasu ei leikkinyt ollenkaan Netankanssa, mutta kyllä ne vain juoksentelivat yhdessä ja oikeastaan aika vähän Jasu ja Iida leikkivät kahdestaan.Enemmän näin, kun tuo kolmenkopla ryntäili pitkin puistoa. Olimme puistossa koirienkanssa suunnilleen tunnin, minkä jälkeen ehdottelin kaverilleni kotiinlähtöä, sillä huomasin, että Jasu alkaa olemaan vähän väsynyt leikeistä. Eipä sitten muuta, kuin tassua toisen eteen vain kävelemään bussipysäkille. Kotiin päästyämme Jasu meni ensimmäisenä vesikupille ja sitten vasta mars untenmaille.